JUMALUUDESTA

JUMALASTA

Jumalan todellinen olemus ja suuruus on ihmiselle käsittämätön. Tunnemme Jumalan käden jäljen hänen luomistyössään katsellessamme näkyvää maailmaa. Jumalan ominaisuuksia ja luonnetta opimme tuntemaan Raamatusta.

Jumalan absoluuttisia ominaisuuksia, sellaisia joita ei ole kenelläkään toisella, ovat IANKAIKKISUUS Ps 90:2, KAIKKIALLA OLEVUUS Ps 139:7-10, KAIKKITIETÄVYYS 1 Joh.3:20, KAIKKIVOIPAISUUS Mt.19:26.

Jumala on kolmiyhteinen Jumala ISÄ, POIKA JA PYHÄ HENKI. Sanoessamme Jumalaa kolminaisuudeksi pyrimme antamaan totuudellisen määritelmän Hänestä, joka on ihmiselle määrittelemätön ja suurempi kuin voimme koskaan täysin käsittää.

Kolminaisuuskäsite perustuu siihen tosiasiaan, että vain ISÄ POIKA JA PYHÄ HENKI omaavat jumaluuden absoluuttiset ominaisuudet.

Suhteessa ihmiseen Jumalan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat hänen luonteenpiirteensä. VANHURSKAUS, PYHYYS JA RAKKAUS.

JUMALA ON IANKAIKKINEN - KAIKKIVOIPA - KAIKKITIETÄVÄ JA KAIKKIALLAOLEVA

 

VANHURSKAUS

Vanhurskaus on OIKEUDENMUKAISUUTTA, jotakin jossa EI OLE MITÄÄN VÄÄRYYTTÄ. Se on omassa lajissaan TÄYDELLISTÄ.

– Vanhurskaus on Jumalan valtaistuimen perustus Ps. 89:15 ja 97:2.

– Ihminen joutuu vajavaisuudessaan koetelluksi suhteessa Jumalan vanhurskauteen. Ei ole helppo nähdä aina Jumalan tekojen oikeutusta.

Job on esimerkki tästä:

– Hän tunnusti Jumalan vanhurskaaksi alkuvaiheessa 1:20-22.

– Koetuksen pitkittyessä hän alkoi epäillä Jumalan motiiveja 9:19-22.

– Hän piti itseään Jumalaa vanhurskaampana 32:1-2.

– Jumala kysyy nyt Jobilta neuvoa osoittaakseen tälle ihmisen ymmärryksen vajavuuden suhteessa Jumalaan 38:1-4.

– Jumala kutsuu Jobia Jumalan syyttäjäksi 39:34-35.

– Job hyväksyy lopulta Jumalan teot 42:1-6.

– Jumala ei rankaise Jobia taitamattomista puheista, koska Job puhui niin kuin hän itse koki asiat. Kun Jumala puhui hänelle, asiat selkenivät.

VANHURSKAUS ON JUMALALLISTA OIKEUDENMUKAISUUTTA


PYHYYS

Pyhyys on merkitykseltään hyvin lähellä puhtautta. Se mikä on pyhää, on erotettu epäpyhästä ja saastaisesta.

– Pyhyys on Jumalan olemuksen olennainen osa Jes. 40:25.

– Pyhyys voidaan kuvata suhteessa syntiin ja epäpyhään kuluttavana tulena, Hb 12:29. Mooses kohtaa Jumalan palavassa pensaassa 2 Moos. 3:2-5. Hän ei kuitenkaan saa mennä lähelle Jumalaa, sillä Jumalan pyhyys hukuttaa syntisen 2 Moos. 33:5.

– Jumalan pyhyys ja ihmisen syntisyys ovat vastakohtia. Jumalan pyhyydestä johtuu, ettei uuteen Jerusalemiin pääse epäpyhää Ilm. 21:27.

– Jumalan asumus VL. Majassa oli kaikkein pyhin, johon ylipappi meni kerran vuodessa sovintoveren kanssa 3 Moos. 16:1-3 ja j. 15.

– Jesajan temppelikokemus on esimerkki siitä, että syntinen ihminen voi kohdata pyhyyden SOVITUKSEN välityksellä Jes. 6:1-5.

– Ei ole ihmisen tietä Jumalan luo. On vain Jumalan tie ihmisen luo. Tämän tien nimi on Jeesus. Jeesuksessa syntinen ihminen ja pyhä Jumala kohtaavat toisensa ystävinä sovituksen perusteella Ef. 2:16-18.

PYHYYS ON PUHTAUTTA


RAKKAUS

Rakkaus ei ole vain Jumalan rakkaudenteko. Se on Jumalan olemus. Jumala tekee rakkauden tekoja koska hän ON rakkaus. 1 Joh 4:8.

– Joh. 3:16 vastaa kysymykseen mitä on Jumalan rakkaus.

– Jumala ANTOI. Rakkaus on ANTAMISTA, toisen hyväksi.

– Jumala antoi POIKANSA. Rakkaus on PARHAIMMAN antamista TOISEN HYVÄKSI.

– Jumala antoi poikansa MAAILMAN hyväksi. Jumalan rakkaus on PARHAIMMAN ANTAMISTA ARVOTTOMANKIN HYVÄKSI.

Rakkaus on esitelty 1 Kor. 13 luvussa. Nämä luonteenpiirteet ovat Jumalan luonteenlaatu, jonka hän osoitti maailmalle Jeesuksessa.

– Jeesus rakasti omiaan, myös Pietaria loppuun saakka. Joh. 13:1. Vrt. Lk. 24:34.

– Jumalan rakkaus on täydellistä hyvyyttä ja huolenpitoa kaikista luoduista henkilöön katsomatta Mat. 5:43-48.

JUMALAN RAKKAUS ON PARHAIMMAN ANTAMISTA ARVOTTOMANKIN HYVÄKSI


JUMALA JA IHMINEN


Jumala loi ihmisen olemaan yhteydessään, työtoverikseen ja luomakunnan hallitsijaksi.

– Ihmisellä oli kuolemattomuus eikä hänessä ollut syntiä tai sairauksia. Tämän kertoo raamattu 1 Moos. Luvuissa 1-2.

– Syntiinlankeemuksessa ihminen kadotti oikean suhteen Jumalaan, itseensä ja luomakuntaan. Hän vieraantui näistä kaikista.

– Jumala ei luopunut koskaan alkuperäisestä tarkoituksestaan ihmisen suhteen. Heti lankeemuksen tapahduttua hän otti yhteyden pakenevaan ihmiseen ja ilmoitti suunnitelmansa asiain korjaamiseksi alkuperäiseen tilaansa. 1 Moos. 3:9-15.

– Myöhemminkin Jumala ottaa yhä uudelleen yhteyden hänestä vieraantuneeseen ihmiseen, puhuu hänelle, opettaa häntä ja antaa hänelle toivon paremmasta. Näin hän on tehnyt Nooalle, 1 Ms. 6:13. Aabrahamille 1 Ms. 12:1, Moosekselle 2 Ms. 3:4 ja viimein meillekin.

– Lopullinen ihmisen alkuperäiseen asemaan asettaminen tapahtuu Jeesuksessa Kristuksessa. Kol. 1:19-22.

IHMINEN ON VIERAANTUNUT JUMALASTA.  JUMALAN TAHTO ON YHTEYS IHMISEEN