SYNNISTÄ

 

SYNTIKÄSITE RAAMATUSSA

Synti on arvoituksellinen ja väistämätön tosiasia keskellämme, yhtä mahdoton selittää, kuin väittää olemattomaksi.

– Raamatussa on monia ilmaisuja, jotka kuvaavat synnin luonnetta. Hepreassa on kolme sanaa, jotka ovat perustavia syntikäsityksellemme.

1. Ensimmäinen on tieltä eksymistä. Kysymys on tahattomasta teosta, epäonnistumisesta, ohi maalin ampumisesta. 1 Ms. 20:3-9.

2. Toinen on tieltä poikkeamista tahallisena tekona. 1 Ms. 4:8-13

3. Kolmas on kapinaa Jumalaa vastaan. Kysymys on Jumalasta luopumisesta, hänen lakinsa hylkäämisestä. Jes. 1:2-4.

Synti kasvaa. Ellei hairahduksesta puhdistuta, seuraa usein tietoisia syntejä alkuperäisen teon peittämiseksi. Kun jatketaan edelleen, omatunto paatuu ja seurauksena on Jumalan lain hylkääminen, kapina Jumalaa vastaan. Vrt. Daavidin kohtaloon 2 Sam. 11 luvun mukaan.

Jumalan edessä pienikin synti on vaarallista. Ilman parannusta se johtaa kuolemaan. Synti on kuin leijonan pentu, aluksi se on leikkikalu, kasvettuaan se syö vaalijansa.

SYNTI TAPPAA VAALIJANSA


SYNNIN ALKUPERÄ


Synti ei ole iankaikkinen, ei Jumalassa eikä Jumalan ohella. Synti on alkuisin näkymättömästä maailmasta. Lankeemuksesta kerrotaan esim. Hes. 28 luvuista. Lankeemusten syynä oli ylpeys ja vallanhimo j. 1-9

Jumala ei ole luonut näitä taipumuksia. Lankeemus on käsittämätön. Järjenvastaisuus on synnin olennaisimpia piirteitä Rom. 1:21-22

Synnin mahdollistaa vapaa tahto, mutta se ei ole synnin syy. Vapaa tahto ei edellytä lankeemusta, vaikkakin tekee sen mahdolliseksi.

Ihminen lankesi ensin hengessään. Seurauksena ylpeys ja vallanhimo, halu olla Jumalan kaltainen. 1 Ms. 3:5. Synti ihmishengessä johti sielun ja ruumiin lankeemukseen, jotka ilmenivät vihana ja murhana. 1 Ms. 4:5-8.

Synnistä puhdistuminen alkaa ihmisen hengessä. Näin Daavidillakin Ps. 51:11-12. On luovuttava ylpeydestä. Nöyrtymisen vaikeus ja synnin tunnustaminen ja hylkääminen on vaikeimmin voitettava este ihmisen jumalasuhteen korjaamisessa Ps. 32:1-5.

SYNNIN ALKUPERÄ ON NÄKYMÄTÖN HENKIEN MAAILMA


SYNNIN OLEMUS

Synti on jotakin aktiivisesti pahaa ja turmiollista, jolla ei ole olemassaolon oikeutusta maailmassa.

Synti on konkreettinen todellisuus persoonallisessa olennossa, mutta ei ole ideaa, johon se perustuu. Synti on hulluutta, joka sisältää itsetuhon ja kuoleman. Se on luomakunnan häiriötila. Vrt. Ef. 4:17-19.

Vain hyvällä on itsenäinen olemassaolo. Synti syntyy hyvän vastakohtana ja voidaan käsittää vai siten. Se on vieras sille olemukselle, jossa se esiintyy. Ut.n mukaan synti on laittomuutta 1 Joh. 3:4, vääryyttä 1 Joh 5:16 ja sellaista mikä ei ole uskosta Rom. 14:23. Synti on siis lain, vanhurskauden ja uskon vastakohta.

Synti vääristi Jumalan luoman hyvän. Ihminen luotiin hallitsijaksi, viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa, synti kieroonnutti hallinnan vallan tavoitteluksi ja hallittavien alistamiseksi. Vrt. Mat. 20:25-28. Samoin turmeltuivat toisetkin Jumalan hyvät lahjat.

Synneistä suurin on epäusko Hb.3:19. Epäusko ei usko Jumalan pelastavaan armoon, siksi se kadottaa ihmisen.

SYNTI ON LUOMAKUNTAA TUHOAVA HÄIRIÖTILA


SYNTINEN IHMINEN

Synti on mielentila, ei yksittäisiä tekoja. Se on väärä asenne suhteessa Jumalaan. Langennut ihminen ei ole syntinen siksi, että hän TEKEE syntiä. Ihminen tekee syntiä siksi, että hän ON syntinen. Paavalin mukaan rikkomuksia tekee synti joka hänessä asuu Rom. 7:17.

Synti perusolemuksensa puolesta asuu ihmisen olemuksen keskuksessa, hänen hengessään vaikuttaen asenteisiin ja tekoihin. Koska henki on persoonallisuutensa keskus so. Sydän, sen pimeneminen vääristää sielun ja ruumiin toiminnan. Hengen pimentyessä ihmisestä on tullut syntinen. Hän on EKSYVÄ IHMINEN Hb.3:10.

Sydämessä asuva synti on emäsika. Tekosynnit ovat porsaita Mat.15:19. Tekosyntien kitkeminen ei ole ratkaisu. Emäsika tekisi kuitenkin jatkuvasti uusia porsaita. On tapettava emäsika.

Langennut ihminen on niin turmeltunut, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia selviytyä Jumalan edessä. Tämän vuoksi vanhan on kuoltava ja tilalle luodaan UUSI IHMINEN 2 Kor. 5:17.

SYNTINEN IHMINEN ON EKSYVÄ IHMINEN


JUMALA JA IHMISTEN SYNNIT


Näennäisesti synti koskee ihmistä. Perimmäisessä mielessä kaikki synti on rikos ennen kaikkea Jumalaa vastaan Ps. 51:6.

Ihminen on Jumalan kuva. Kuvaa vastaan tehdyt rikkomukset kohdistuvan tekijään 1 Moos. 9:5-6. Saul vainosi seurakuntaa. Jeesus sanoi, "miksi vainoat MINUA" Apt.9:4.

Jumalan kuvan loukkaaminen on rankaistava teko. Tämä selittää Jeesuksen ankarat sanat, "joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion" Mat. 5. 21-22.

Johanneksen mukaan ihmisen ja Jumalan välinen suhde on sama kuin on ihmisten välinen suhde, "joka ei rakasta veljeään...ei voi rakastaa Jumalaa...? 1 Joh. 4:20.

Koska synti on syntiä ennen kaikkea Jumalaa kohtaan, parannus tapahtuu ensin suhteessa Jumalaan. Tämän ymmärsi tuhlaajapoikakin. Hän ymmärsi tehneensä syntiä TAIVASTA vastaan ja isän edessä Lk. 15.21.

SYNTI ON ENNEN KAIKKEA SYNTIÄ JUMALAA KOHTAAN