USKON VAPAUDESTA

 

USKON TUOMA VAPAUS

"Vapauteen Kristus vapautti meidät" Gal. 5:1. Vapaus on vapautta Kristuksessa. Kristityn vapaus merkitsee lähinnä kolmea asiaa.

– Room 6:22. Vapautta synnistä. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. 6:10–11.

Vapautta kuolemasta ja vihollisesta Heb. 2:14-15. Jeesus otti viholliselta kuoleman avaimet, Hänen sanomansa on "älä pelkää" Ilm. 1:17-18. Nyt toteutuu Jesajan ennustus 25:8: "Kuolema on nielty ainiaaksi".

Vapautta alkeisvoimista, laista, perinnäissäännöistä ja ihmisopeista, Kol. 2:16-23. Alkeisvoimat ovat uskonnollinen toiminta ennen Kristusta. Niihin kuuluvat päivien ja ruokien valinnat, (poikkeus on Apt. 15:29) väärä nöyryys, pöyhkeys paisuminen ja enkelien palvonta, j. 18, ja asketismi joka on hyödytön ja vain lihan tyydyttämiseksi, j. 23.

– Uskon vapauden kallein aarre on, että usko vapauttaa täysin omista ponnistuksista armon varaan.

USKO ON VAPAUTTA


VÄÄRÄ VAPAUS

Armo väännettiin kieroon, 2. Piet. 3:15-16. Vrt. Ilm. 2:20. Paavali puolustautui tätä vastaan Rom. 6:1-2.

– Vapaus oli yllyke lihalle Gal. 5:13. "lihan teoille", j. 19-21. Jumalan armo käännettiin irstaudeksi Juuda. 3-4.

– Vääristellyn evankeliumin tuntomerkit ovat 2. Piet. 2. luvussa.

He toimivat salaa, j. 1 – valheellisesti, j. 3 – viekoittelevat horjuvia, j. 14 ja 18-19. Vrt. lakikiivailijoiden "luikerteluun" Gal. 2:4.

Ovat hyljänneet suoran tien ja eksyneet, j. 15. Vedettömiä pilviä, j. 17.

He edustavat kyltymätöntä turmiota ja irstautta, j. 2 ja 10 ja 13-14.

He ovat uhkarohkeita, itserakkaita, j. 10 ja pöyhkeitä, j. 18.

He kieltävät Herran, j. 1. Ylenkatsovat herruuden ja herjaavat henkivaltoja, j. 10. (ilmeisesti pahoja henkivaltoja. Vrt. Juud. 9-10.

Heillä on ahneuteen harjaantunut sydän, j. 3 ja 14.

He häpäisevät totuuden tien, j. 2. Vrt. juutalaiset Rom. 2:17-24.

Tuomio on äkillinen perikato, j. 1 ja 3-6. He häviävät omaan turmelukseensa saaden vääryyden palkan, j. 12-13. Heille on varattu pimeyden synkeys, j. 17. Vrt. Juutalaisten tuomioon Rom. 2:1-3.

VÄÄRÄ VAPAUS ON "LIHAN EVANKELIUMIA"


LAPSEN ASEMA

Hän antoi voiman, oikeuden ja vallan tulla Jumalan lapsiksi niille jotka uskovat Joh. 1:12. Lapseus on asema johon itse ei ole voinut vaikuttaa. Lapseus on Jumalan rakkauden lahja uskovalle 1 Joh. 3:1-2.

– Lapsen asema kuvaa armosta pelastetun kristityn vapautta Kristuksessa vastakohtana orjuudelle Gal. 4:4-7.

– Lapsi omistaa sen mitä isä omistaa Lk. 15:29-32. Vanhempi veli oli tunnollinen kaikessa, mutta ei tuntenut lapsen oikeuksiaan ja iloa siitä.

– Lapseus avaa rohkaisevat näköalat eteemme Jumalan lupauksina Joh. 16:23-24. Anokaa niin teille annetaan.

– Lapsi rukoilee niin kuin Jeesus opetti. "Isä meidän ". Mat. 6:9-13. Se merkitsee oikeutta omistaa uskossa kaiken mitä rukoilemme tässä rukouksessa.

Ensin; "pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon valtakuntasi, tapahtukoon tahtosi." Sitten se mikä meille tulee ja lopuksi kunnia Isälle.

– Lapseus merkitsee lopuksi perillisyyttä Rom. 8:17. Perintö on turmeltumaton, saastumaton ja katoamaton 1 Piet. 1:3-4.

LAPSEUS ON ASEMA JOSSA OLEMME


ALAIKÄISYYDEN AIKA

Kristityn vapaudella on kaksi rajoitusta. Oma ala-ikäisyytemme, joka rajoittaa palvelukelpoisuuttamme ja rakkauden laki.

- Lapsi omistaa kaiken mitä Isä omistaa. Hallinta ja käyttöoikeutta rajoittaa kyvyttömyys oikein käyttää omistamaamme Gal. 4:1-2. Tämän vuoksi meille ei anneta kaikkea mitä anomme Jk. 4:2-3.

- Alaikäisyys on inhimillisen lihallisuuden hallitsema aika 1 Kor. 3:1,
A. Lapsi on kokematon, eikä erota hyvää pahasta Hb. 6:13-14
B. Lapsi ajelehtii opintuulissa ja on vakaantumaton uskossaan Ef. 4:14.
C. Lapsi on liian "inhimillinen". Luonnollisessa ihmisessä asuu taipumus kateuteen ja riitaan 1 Kor. 3:3-4.
Muita piirteitä Korintissa olivat ihmisviisaus, pöyhkeily, lihan synnit, käräjöinti uskovien kesken, tietämättömyys naisen asemasta, ehtoollisesta ja henkilahjojen käytöstä.

- Lapsi on Jumalan isällisen huolenpidon alainen alaikäisyytensäkin aikana Hb. 12:5-11.

- Normaali kasvun väline jumalallisen kurituksen lisäksi on Sanan väärentämätön maito 1 Piet. 2:1-2. Vrt. 1 Kor. 3:2.

ALAIKÄISYYS RAJOITTAA LAPSEN OIKEUKSIA JA ON ISÄLLISEN HOLHOAMISEN AIKAA


USKOVAN TÄYSI-IKÄISYYS


Uskovan täysi-ikäisyys ja täydellisyys tarkoittavat samaa. Se ei ole virheettömyyttä. Se on kasvua Kristuksen täyden iän määrään. Se on sen omistamista uskossa mitä Kristus on ja Kristuksen elämä uskovassa.

– Täysi-ikäinen on kasvanut "vanhurskauden sanassa", nauttii vahvaa ruokaa ja erottaa hyvän pahasta Hb. 5:13-14. Vahva ruoka on kristityn velvollisuuksien sisäistämistä pelkkien kristityn oikeuksien lisäksi.

– Täysi-ikäinen on kykenevä opettamaan muita Hb. 5:12. Hän on valmis Srk. n palveluvirkaan. Srk. vanhin ei voi olla "äsken kääntynyt".

– Srk. Virat ovat palveluvirkoja joiden kautta tehdään pyhät valmiiksi kasvuun ja palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen Ef. 4:11-16. Kasvu täysi-ikäisyyteen on: A. Yhteyttä uskossa ja Jumalan pojan tuntemisessa. B. Totuuden noudattamista rakkaudessa vastakohtana ajelehtimiselle. C. Kasvua rakkaudessa Kristukseen seurakunnassa.

– Kristillinen kasvu ei noudata ikää tai uskossa olo aikaa. Vanha voi olla kasvamaton, niin kuin heprealaiset Hb. 5:11-12. Nuori voi olla kasvanut ja kykenevä palveluvirkoihin kuten Timoteus oli 1 Tim. 4:12.

TÄYSI-IKÄINEN USKOVAINEN ON VALMIS PALVELEMAAN


RAKKAUDEN LAKI

Rakkauden laki rajoittaa kristityn toimintaa. Jaakob käyttää tästä laista nimityksiä "täydellinen laki", "vapauden laki", "kuninkaallinen laki". Jk. 1:25 ja 2:8. Se on; "rakasta lähimäistäsi niin kuin itseäsi".

– Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa, sen tähden rakkaus on lain täyttämys Rom. 13:10. Rakkauden laki on Kristuksen laki; "kantakaa toistenne kuormia". Gal. 6:2.

– Rakkauden laki rajoittaa kristityn vapautta. Tee lähimmäisellesi sitä, mitä soisit tämän tekevän sinulle. Jos veljesi tulee murheelliseksi toimintasi tähden, niin et vaella rakkauden mukaan Rom. 14:15.

– On omantunnon kysymyksiä, jotka eivät ole syntiä. Sellaisia olivat Paavalin aikana esim. kysymykset päivien ja ruokien valikoinnista. Paavali tiesi ettei Jumala vaatinut näitä. Kuitenkin hän noudatti niintä kohdatessaan heikkoja omiatuntoja, ettei olisi pahentanut heitä. Tätä asiaa käsitellään mm. 1 Kor. Luvussa 8. Paavali rajoitti omaa vapauttaan vapaehtoisesti; "Jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni". J. 13.

RAKKAUDEN LAKI ESTÄÄ PAHENTAMASTA TOISIA