TOIMINNAJOHTAJAN PALSTA
Jukka Nieminen otti vastaan Kan ry:n toiminnanjohtajan tehtävät viime vuonna keväänä. Tällä palstalla hän kirjoittaa tuntemuksistaan säännöllisen epäsäännöllisesti.
Alla mietteitä heinäkuussa 2010.
Meillä Suomessa taitaa olla aika yleisesti vallalla sellainen käsitys, että heinäkuussa kaikki ovat lomilla ja mitään ei tapahdu. Tämä ei kuitenkaan ole täysi totuus. Kyllä heinäkuussakin täytyy ainakin meillä Kan ry:llä pitää kotien ovet auki ja olla valmiina ottamaan vastaan ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Myös sisällä olevista asukkaista täytyy huolehtia, ei heistä monellakaan ole paikkaa, missä lomailla.
En voi lakata keskellä lomaakaan ihmettelemästä Jumalan suuruutta. Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry on edelleenkin kartalla. Minulla on hyvin vahva tuntemus siitä, että Jumalalla on jotain uutta varattuna yhdistykselle. Jo nyt tunnelin päästä loistaa valo. Syksy näyttää, miten kaikki konkretisoituu.
Joka tapauksessa on viime aikoina otettu vastaan paljon uusia ideoita ja tehty uusia suunnitelmia. Jotkut niistä ovat varmasti sellaisia joihin myös Jumala lähtee mukaan. Tässä täytyy olla tarkkana ja kuunnella Jumalan ääntä, ettei missään tapauksessa potki auki sellaisia ovia, joita ei ole tarkoitettu avattavaksi. Toisaalta täytyy olla avoin ihan hulluiltakin kuulostaville ideoille.
Jos joku työnäky koetaan yhteiseksi, se täytyy laittaa alulle. Kukapa olisi aikoinaan uskonut, että Kan ry vastaa pitkälti maahanmuuttotyöstä Etelä- Savon ja Kymenlaakson alueella. Kuka olisi myöskään uskonut, että yhdistyksellä on vankilan sisällä oma hengellinen osasto. Ensin Konnunsuolla RAY:n tukemana ja nyt Riihimäellä yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa.
Kaikki nämä ovat Jumalan ihmeitä ja luotan siihen, että nämä ihmeet tulevat edelleen jatkumaan. Uusia työmuotoja tulee varmasti eteen vielä paljon ja niihin täytyy suhtautua avoimesti ja ennakkoluulottomasti.
Yksi työmuoto, joka tulee varmasti kasvamaan on kunnille tarjottava tukiasumistoiminta. Tällaiset yksiköt eivät saa sijaita liian kaukana palveluja tilaavasta kunnasta. Tämän hetken isoja haasteita ovat Myllymäki ja Parkano ja kolmantena vielä Munsala, jonka kohdalla näkyy jo vähän vihreää valoa. Sinne ollaan puuhaamassa sielunhoidollista toimintaa ja lähialueiden seurakunnat ovat tulleet mukaan toiminnan järjestämiseen.
Vuoden tärkeimmät tapaamispäivät, eli Juhannuskonferenssi on enää hieno muisto ja tällä kertaa nuo päivät olivat ainakin minulle erityisen hienot. Kan ry:n osastolla vieraili ennätysmäärä ihmisiä ja kaikki toivat lämpimiä terveisiä. Ei meitä ole unohdettu. Esirukoukset ovat kantaneet, vaikka monet yhdistyksen työntekijöistä ovat varmasti välillä tunteneet puurtavansa yksin.
Tuhannet kiitokset teille kaikille esirukouksistanne. Siunattua ja lämmintä kesän jatkoa.
Jukka Nieminen
04.06.2010
Uusi aamu tänäänkin ja takana virkistävät torikahvit. Ilma on kaunis ja aurinko paistaa. Nyt on kesä ja takana raskas kevät. Vähitellen alkaa kuitenkin hiukan helpottaa, vaikka totuuden nimissä Kan ry nimisen laivan köli raapii vielä pohjaa. Emme kuitenkaan ole lannistuneet ja katselemme kohti horisonttia luottavaisin mielin.
Mikään ei viittaa siihen, että edessä olisi jotenkin huomattavasti helpommat ajat. Talous tulee jatkumaan tiukkana ja uusi keinoja sen tasapainottamisesta täytyy jatkuvasti kehittää. Niitä on toki jo pohdittu ja konkreettisiin toimenpiteisiin edetään mahdollisimman pian. Tässä voi jo kuitenkin mainita työterapiatuotteiden markkinoinnin tehostamisen. Meillä on jo tällä hetkellä hyvä valikoima erilaisia työterapiatuotteita ja tätä työtä on tarkoitus lähteä määrätietoisesti edelleen kehittämään.
Tässä yhteydessä haluan kiittää omasta ja Kan ry:n puolesta teitä kaikkia työmme tukijoita, jotka vastasivat vetoomukseemme taloudellisesta tuesta kaikkein pahimman ahdinkomme aikana. Te kuulitte viestin ja vastasitte siihen. Ilman teidän apuamme emme olisi selvinneet tähän päivään näinkään hyvin.
Tiedän varmasti, että Jumalalla on vastaus kaikkiin meidän ongelmiimme. Meidän ihmisten pitkämielisyys ja usko tässä on kaiken aikaa koetuksella. Viime huhtikuu ja toukokuu olivat sen verran jännittäviä ja kun molemmat lopultaan päätyivät myönteisesti, uskon vankasti näin käyvän myös tulevina kuukausina.
Toivon vilpittömästi, ettemme joutuisi enää syksyllä turvautumaan lomautuksiin samassa laajuudessa kuin tähän mennessä. Työntekijät ovat saaneet kärsiä siitä jo aivan tarpeeksi. Heitä kaikkia haluan kiittää pitkämielisyydestä ja kärsivällisyydestä.
Raskaan ja kuluttavan työkauden jälkeen alkavat kesälomat olla käsillä ja joillain ne ovat jo alkaneet. Kaikesta huolimatta aurinko paistaa. Haluankin toivottaa kaikille oikein hyvää ja virkistävää lomaa. Koittakaa unohtaa kaikki työhuolet ja nauttikaa Suomen suvesta. Elämä jatkuu
08.04.2010
Liikkeellä olevista Kan ry:n lopettamishuhuista huolimatta voin kertoa teille, että Kan elää, kiitos Jumalalalle. On vaikea sanoa, mistä moiset huhut ovat lähteneet liikkeelle. Mahdollisesti siitä, että olemme lakkauttamassa Hauhon yksikön toiminnan, mutta ei ainakaan viimeisessä hallituksen kokouksessa tullut esiin koko yhdistyksen lakkauttaminen edes puolella sanalla.
On totta, että yhdistys elää parhaillaan yhtä historiansa taloudellisesti vaikeinta aikaa, mutta tiedän, että kovilla on oltu ennenkin ja aina kaikesta on lopultaan selvitty. Näin tulee varmasti käymään tälläkin kertaa, mutta vaikeita päätöksiä joudutaan vielä tekemään ja niitä on tehty jo nyt.
Koska kuntien antaminen maksusitoumusten määrä on romahtanut kestämättömän alhaiseksi, olemme joutuneet turvautumaan pakkolomiin ja jopa irtisanomisiin. Tälläkin hetkellä jo lähes puolet henkilöstöstä on pakkolomalla, eikä lähitulevaisuus näytä kovin valoisalta.
Emme ole kuitenkaan nostamassa käsiä pystyyn. Nyt tarvitaan oikeanlaista nöyryyttä tunnustaa vallitsevat tosiasiat ja tehdä niiden pohjalta oikeita johtopäätöksi. Tämän kuun 24. päivä pidettävässä yhdistyksen vuosikokouksessa on tulossa suuri muutoksia hallitukseen. Voidaan puhua sukupolven vaihdoksesta. Uusi hallitus saa heti tuoreeltaan eteensä monta tulevan toiminnan kannalta tärkeää asiaa ja nyt jos koska tarvitaan kykyä puhaltaa yhteen hiileen.
Kan ry on auttanut ihmisiä takaisin elämään jo 39 vuotta, joten ensi vuonna tulee neljäkymmentä vuotta täyteen. Emme aio lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että sopeuttamalla toimintamme oikealla tavalla, pystymme ensi vuonna juhlimaan tasavuosia pystyssä päin.
17.3.2010
Aurinko paistaa ja päivät sen kun pitenevät. Vajaan kuukauden päästä tulee vuosi täyteen siitä kun otin vastaan Kan ry:n toiminnanjohtajan tehtävät. Kulunut vuosi on ollut sanalla sanoen mielenkiintoinen, montaa mielenkiintoisempaa vuotta ei takanani ole. Paljon uusia ja yllättäviäkin asioita on tullut eteen ja useamman kerran on tuntunut siltä, ettei ole työkaluina kuin saha ja vasara, vaikka olisi tarvittu esimerkiksi terävää talttaa, joilla tehdään hienoja kuvioita ja koristeellisia esineitä.
Henkilökohtaisesti tunnen, että Jumala on kuluneen vuoden aikana lisännyt työkaluja pakkiini. Monta kertaa on tehnyt mieli sanoa samalla tavalla kuin entinen apumies sanoi rakennusmiehelle. Kanna sinä vastuu, minä kannan pakin. Itse haluan sydämestäni edelleen kantaa sen vastuun, joka minulle on tässä yhdistyksessä uskottu ja toivon, että voisin olla luottamuksen arvoinen.
Kaikkia menneen vuoden aikana tapahtuneita asioita en välttämättä haluaisi edes muistella, mutta paljon on niitäkin asioita, joita haluaa palauttaa mieleen. Väistämättä ajatuksiin tulevat ainakin monet kotiemme asiakkaat, jotka on lohkaistu pimeästä kaivosonkalosta ja ovat päässeet sieltä valoon ja kiinni uuteen elämään.
Nyt olemme jo pitkällä uudessa keväässä ja valo lisääntyy päivä päivältä. Valitettavasti tämä ei poista niitä haasteita, jotka ajoittain tuntuvat nousevan eteen lähes vuoren korkuisina. Uskallan kuitenkin luottaa siihen, että Jumala on meidän kanssamme ja kykenemme hänen avullaan vastaamaan näihin haasteisiin.
Haluan tässä ottaa esiin Jesajan 43 luvun 18-19 jakeet. Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö. Katso; minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin, ettekö huomaa. Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.
Päihdetyössä ja auttamistyössä yleensä eletään tällä hetkellä vahvassa muutospaineessa. Suuria muutoksia olisi tapahtunut ilman tätä parhaillaan päällä olevaa taloudellista taantumaakin, mutta kuntien taloudellinen ahdinko on lisännyt näitä paineita vielä entistä suuremmiksi.
Meidän täytyy pitää mielessämme, että joka ainoa Kan ry:n kirstuun kilahtava euro ja sentti on tarkoitettu Jumalan valtakunnan työhön. Siksi meidän tulee tajuta ja ymmärtää, miten vastuullisessa asemassa olemme käsitellessämme tällaisia varoja.
Taas kerran tulee mieleen se, kuinka viisaasti Jumala toimii ihmisten kautta. Ilman niitä tuhansia ihmisiä, joiden sydämelle Jumala on asettanut Kan ry:n tekemän työn tukemisen, olisi tämä työn tekeminen vieläkin vaikeampaa.
Lopuksi tahdon toivottaa kaikille työmme ystäville aurinkoista kevään jatkoa ja runsasta Jumalan siunausta.
16.02.10
Kun katsellaan tämän hetken säätä, se näyttää usein puolipilviseltä, mutta silloin tällöin pilvien lomitse näyttää varhainen kevätaurinkokin pilkahtavan. Vuodenvaihde oli monessakin mielessä aika jännittävä ja inhimillisesti katsoen voisi nytkin olla huoli puserossa. Kun kuitenkin tietää, että tämä Kan- työ on Jumalan työtä ja Hän on luvannut pitää meistä huolta, voimme melko rauhallisesti mennä uskossa ja toivossa eteenpäin.
Luotan vankasti siihen, että tämä usko ei saata meitä häpeään, koska silloinhan me joutuisimme häpeämään Jumalaa. Jumala ei ole koskaan pettänyt sen paremmin minua, kuin ketään muitakaan. Hän ei myöskään koskaan tule hylkäämään sitä työtä, mitä tehdään lähimmäisen hyväksi.
Nyt kun eletään jo helmikuuta ja pystytään jo hiukan katsomaan taaksepäin sitä, minkälainen tilanne oli vuodenvaihteessa, nousee huulille nöyrä kiitos. Nämä kiitokset kohdistuvat Kan ry:n jäseniin ja ystäviin, jotka eivät ole unohtaneet yhdistystä. Ilman teidän tukeanne ei taivas pilkottaisi silmiini läheskään niin kirkkaana, mitä se nyt pilkottaa.
Erityiset kiitokset sinne Ilomantsin mummolle ja Lapin ihmisille, jotka olette olleet meille suurena apuna. Kiitokset kaikille teille, jotka olette muistaneet meitä esirukouksin ja rahallisesti. Minun uskoni Jumalaan on vahvistunut tämän talven aikana. Niin kuin Joosua ja Kaaleb aikoinaan sanoivat: Jos Herra on meidän kanssamme. Me valloitamme tämän maan. Myös me voimme sanoa, että jos ja kun Herra on meidän kanssamme, me voimme jatkaa tätä työtä.
Joskus kun on oikein raskasta ja epäusko pyrkii pintaan, tulevat mieleen Jeesuksen sanat: älä ole epäuskoinen vaan uskova. Uskon, että Jumala tulee siunaamaan moninkertaisesti kaikkia teitä, jotka jaatte tämän auttamisnäyn meidän kanssamme ja osallistutte siihen kukin omalla panoksellanne.
Ei ole turhaan sanottu sanoja, joita me käytämme melkeinpä fraasina, eli iloista antajaa Jumala rakastaa. Se uhrilahja, joka on annettu Kan ry:n työn hyväksi, on mennyt ja menee niille ihmisille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat. Tänäkin talvena on useampi ihminen saatu kirjaimellisesti pakkasen kourista kodin lämpöön ja heitä on pystytty auttamaan.
Tammikuu 2010
Hyvää kuluvaa vuotta teille kaikille
Uusi vuosi ja uudet kujeet. Näinkin on ollut joskus tapana sanoa. Nyt kun kohta kaksi viikkoa vuotta alkaa olla takana, tulee päällimmäisenä melkoinen helpotuksen huokaus. Kotien asiakastilanne on yllättävän hyvä, vaikka vuoden vaihtuessa ne kaikki olivat lähes tyhjillään.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tilanne jatkuu samanlaisen koko vuoden. Vasta parin kolmen kuukauden kulutta voidaan alkaa tekemään jonkinlaisia johtopäätöksiä. Suurin piirtein siinä vaiheessa kunnat alkavat saada asiat rullaamaan siihen malliin, että voidaan vähän ennustaa myös tulevaa.
Tällä hetkellä tuntuu vähän siltä, että Kan ry:lle on ollut jopa eduksi, että on tullut uusia kuntaliitoksia ja kuntainliittoja. Tämä on toki tuonut tykönään myös uusia ongelmia. Hyvin monessa paikassa ihmiset ovat siirtynee eri tehtäviin ja esimerkiksi täällä Hämeenlinnassa täytyy tänä vuonna tehdä uusi tutustumiskierros, jos haluaa saada asiat hoidetuksi. Tämä teettää aika tavalla lisätöitä.
Loppuvuodesta pidin vähän paussia ajamisessa ja nyt alkaa olla taas aika lähteä kiertelemään koteja ja kuuntelemaan mitä missäkin paikassa on sydämellä. Vaikka kuinka koittaa pitää yhteyttä puhelimitse, ei se vastaa henkilökohtaista tapaamista. Tämä homma on vähän niin kuin ruohonleikkuu Isossa Kirjassa. Kun aloitat leikkaamisen leirinnän portilta ja kierrät koko alueen ympäri ja palaat aloituspaikkaan, joudut taas aloittamaan uudestaan, koska ruoho on jo ennättänyt kasvamaan uudestaan.
Mielestäni säännölliset, tietyin väliajoin tapahtuvat vierailut toimipisteissä ovat yksi toiminnanjohtajan tärkeimpiä tehtäviä ja niistä en aio tinkiä missään vaiheessa. Henkilökunnasta ja sen jaksaminen on koko yhdistyksen olemassaolon tärkein kulmakivi. Toivon mukaan tänäkin vuonna ajatustenvaihdosta tulee mahdollisimman avointa ja rakentavaa. Itse lupaan kuunnella herkällä korvalla ja viedä toivon mukaan enimmäkseen hyviä terveisiä. Yksi asia joka meidän kaikkien täytyy pitää mielessä on se, että kotiemme tekemä työ on tänään tosi tarkan valvonnan alla ja sen mukaan pitää elää.
Tähän loppuun haluan vielä laitta julkiset kiitokset kaikille työntekijöille jaksamisesta. Viime vuosi ei ollut erityisen helppo. Ei ole mukavaa elää koko ajan epätietoisuudessa. Saadaanko jostain sen verran asiakkaita, ettei kotia tarvitse sulkea, vai joudutaanko laittamaan lappu luukulle ja jäämään pakkolomalle.
Tässä paikassa en pysty lupaamaan, etteikö tänäkin vuonna tulisi YT -neuvotteluja. Jos tilanne alkaa taas kovasti heiketä, ei niitäkään varmasti voida välttää. Nyt eletään kuitenkin päivä kerrallaan ja katsotaan kohtuullisen luottavaisesti huomiseen. Koitan palata tähän palstalle taas viimeistään kuukauden sisällä.
1.12.2009
Viime kerralla esitetty suuri toive on nyt toteutunut. Työhuneeni ikkunasta näkyvään puuhun on saatu jouluvalot ja muutenkin koko kaupunki, tai ainakin Hämeenlinna kävelykatu Reska, esittäytyy jo täydessä joulutällingissä.
En muuten usko siihen, kun ihmiset sanovat, että joulu kaatuu päälle. Ei joulu mihinkään päälle kaadu. Sieltä se vaan tulee ja sitten taas menee. Kuitenkin tässä vaiheessa alkavat taas tulla mieleen Veksi Salmen sanat yhdestä kaikkein kauneimmista uusista joululauluista: Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus lapsi syntyy uudelleen. Ei sitä voi paljoa sattuvammin sanoa.
Kun ajattele tulevaa joulua, tulee ihan aluksi kiitollinen mieli siitä, että meidän perheestä on kaikkinainen krääsä jäänyt pois jo aikaa sitten, jos sitä nyt oikeastaan on koskaan ollutkaan. Toisekseen tulee mieleen, että nyt pääsee luvan kanssa taas toteuttamaan itseään
Olen nimittäin oikea kynttiläihminen. Tämä tapa on tullut minulle lapsuudesta. Silloin ei ollut varaa ostaa paljoa joululahjoja ja koska kynttilät eivät olleet kovin kalliitta, meillä poltettiin niitä tosi paljon. Niitä oli joka paikassa niin runsaasti, ettei joulun pyhinä käytetty oikeastaan lainkaan sähkövaloja. Tämä perinne on jatkunut myös meillä. Minä sytyttelen kynttilöitä, Arja kulkee perässä ja sammuttaa ne, valittaa ettei tällaisessa käryssä pysty kukaan oleman.
Tänä vuonna on erilainen joulu kaikkiin aiempiin verrattuna siinä mielessä, että olen ensimmäistä joulua tässä vastuullisessa tehtävässä Kan ry:n toiminnanjohtajana, ja joulun lähestyessä ajatukset alkavat siirtyä väistämättä kaikkiin meidän koteihimme. Mieli tekisi käydä moikkaamassa kaikki kodit, ja toivottaa kaikille hyvää joulua. Tässä lyhyessä ajassa monet kodit ja ihmiset ovat tulleet hyvin läheisiksi.
Valitettavasti aika ei kuitenkaan riitä ja siksi olemme jakaneet homman toiminnanjohtajan tiimin kanssa niin, että kaikissa paikoissa lukuun ottamatta Meltauksen kotia, käydään joulutervehdyksellä. Se on valitettavasti niin kaukana, ettei sinne asti ennätä kukaan. Uskon kuitenkin, että pojat siellä ymmärtävät.
Luultavasti tänäkin vuonna monet kotiemme asukaista saavat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kokea aidon joulun. Olen kuullut monilta kotien vastaavilta, että he haluavat tänäkin vuonna tarjota asiakkailleen mahdollisimman kodinomaisen joulun. On mahtavaa tietää, että kaikissa näissä joulujuhlissa on mukana itse Joulun Herra.
Kun katselee kalenteria vuoden viimeisen kuukauden alussa, näyttää siltä, että ainakin ensimmäinen viikko on vielä aika kiivasta menoa, mutta sen jälkeen alkavat ajot ja kiireet pikku hiljaa helpottaa ennen joulua. On ihan hyvä, että asia on näin. Koko vuosi ja varsinkin aika viime keväästä tähän asti, ovat olleet sen verran kiireisiä, että lepoa alkaa jos toivoa. Vaikka joskus on ollut tosi raskasta, on tämä aika myös antanut paljon.
Tiedän, että ensi vuoden alusta on jälleen tulossa suuria muutoksia monessa asiassa, esimerkiksi kuntasektorilla. Tässä vaiheessa niitä ei kuitenkaan kannata alkaa liikaa murehtimaan, koska kukaan ei pysty kovinkaan tarkasti ennustamaan, mitä ne lopultaan tuovat mukanaan.
Uskon ja luotan siihen, että niin kuin Herra on meitä tähän asti auttanut, niin Hän tulee meitä vastaisuudessakin auttamaan. On meillä tulossa myös joitain uusia asioita mukaan kuvioihin, mutta niistä ei tässä vaiheessa kannata vielä liikaa puhua. Palataan asiaan kuitenkin joulun jälkeen.
Tähän lopuksi haluan vielä lähettää kaikille oikein siunatun ja rauhaisan joulun toivotukset. Tulkoon Rauhan Ruhtinas teidänkin sydämiinne.
Alla muistiinpanoja marraskuulta 07.11.2009
Elämme parhaillaan vuoden pimeintä aikaa. Marraskuun alusta alkaen on ollut päiviä, jolloin ei käytännössä ole ollut juurikaan valoista aikaa. Voi oikeastaan sanoa, että on kaksi pimeää vastakkain, joista kumpikin kestää 12 tuntia ja toinen niistä on vain hivenen toista valoisampi.
Olen viime päivä katsellut työhuoneeni ikkunasta ulos kadulle tavallistakin tarkemmin ja ilokseni olen huomannut, että kadulla oleviin puihin on alettu laittaa valoja talven pimeimmäksi ajaksi. Näyttää vähän siltä, että ikkunaa vastapäätä olevaan isoon lehmukseen tulee jouluvalot jo viikonvaihteen aikana. Ne ovat tervetulleita. Valo nostaa kummasti mielialaa tähän aikaan vuodesta.
Asun Hämeenlinnassa aivan ydinkeskustassa ja Helsinki-Tampere moottoritie kulkee vain parin sadan metrin päässä asunnostamme. Myös sen lähettyvillä olevia puita on alettu koristamaan lampuilla. Mielestäni tämä on hyvä tapa. Tällaiset keinovalot lämmittävät tähän aikaan ihmisten mieltä ja ennen kaikkea tunnemaailmaa. Se on kuitenkin ulkoapäin tulevaa valoa ja ne valot sammutetaan viimeistään tammikuussa.
Kun mietin asiaa syvällisemmin huomaan, että myös Jumalan sanassa puhutaan paljon pimeydestä ja valkeudesta. Jo raamatun ensimmäisissä jakeissa puhutaan miten pimeys oli hallitseva koko Tellusta, sen oli kuitenkin väistyttävä ja se väistyi Jumalan sanan voimasta. Jumala sanoi ”Tulkoon valkeus ja valkeus tuli ja Jumala näki että valkeus oli hyvä.”Ennen Jumalan tuntemista me monet elimme todella pimeydessä, mutta kun saimme kohdata Jumalan armon Valkeus tuli asumaan sydämiimme. Siksi on turvallista tietää, että vaikka pimeys yrittää saartaa meitä näinä syksyn synkkinä hetkinä, se on kuitenkin ulkoapäin tullutta pimeyttä. Sisällämme saa tuikkia Kristuksen valo..
Tämä valo on meidän kaikkein tärkein valomme. Se vaikuttaa meidän koko elämämme kaikkiin eri tasoihin. Yhtä hyvin arjen rutiineihin kuin tunnemaailmaankin ja myös henkiseen ja hengelliseen elämään. Tämä valo kantaa meitä koko elämämme ajan ja on meidän tärkein voimanlähteemme.
Monet ovat ärtyneitä siitä että kaupallisuuden kautta meille yritetään tyrkyttää tuota Valon juhlan valmistautumista aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin. Jokainen saa tietenkin toimia niin kuin tahtoo, mutta kuunnellaan ennen kaikkea Häntä, jolla on elämä, tämä elämä on ihmisten valkeus. Valkeus loistaa pimeydessä ja pimeys ei sitä käsittänyt. (Joh.1:3-4). Suurenmoista on vaeltaa pimeyden keskellä Valon lapsena.
Tässä alla ajatuksia lapista syys-lokakuussa 2009
1.10.09.Terveiset vielä täältä Lapista. Homma alkaa olla viimeistä vaille pulkassa, ja vaikka fyysisesti alkaa olla aika väsynyt, on päällimmäisenä kiitollinen mieli. Kyllä tämä reissu on kannattanut tehdä.
Tähän pariin viikkoon on sopinut monenlaisia tilaisuuksia ja kaikkiaan niitä on ollut 18. Niistä noin puolet on ollut hengellisiä tilaisuuksia ja toinen puoli palavereita kunnissa.
Väkeä on joka paikassa ollut liikkeellä ilahduttavasti Jokaisessa käymässämme kunnassa meitä on ollut vastassa suuri delegaatio ja suhtautuminen tekemäämme päihdetyöhön on ollut poikkeuksetta hyvin positiivista. Tällä hetkellä olen aika optimistinen sen suhteen, että saamme Meltaukselle asiakkaita kaikista Lapin kunnista.
Myös seurakuntavierailut ja niissä pidetyt tilaisuudet ovat olleet lämpimiä ja antoisia. Lähes kaikki seurakunnat ovat lupautuneet osallistumaan jollain pienellä panoksella Meltauksen kotimme ylläpitoon. Myös mielenkiintoisia seurakuntavierailuja on luvassa.
Vaikka olen ennenkin tiennyt, että Lappi on laaja ja välimatkat pitkiä, on tämä konkretisoitunut taas kerran oikein kunnolla. Kilometrejä on takana on tuhansia ja vielä olisi edessä pikku piipahdus Ivaloon. Läksin tänne kesärenkailla ja jo pariin otteeseen olen saanut huomata, että talvirenkaita olisi tarvittu.
Viime maanantaina ajaessamme takaisin Suomeen Norjan puolelta jouduimme lumimyräkkään ja niitä teitä luistellessa tuli huokailtua useampaan otteeseen yläkerran suuntaan. Pääsimme sieltä ehjänä takaisin, mutta aikaa kului tosi paljon.
Siellä Norjan puolella kävimme tutustumassa paikalliseen kristilliseen päihdehoitopaikkaan. Saimme todeta, että he painivat siellä aivan samanlaisten ongelmien kanssa, kuin me täällä Suomessa. Asiakkaita riittäisi, mutta rahaa ei tahdo löytyä. Valitettavasti näitä palveluja ei nykymaailmassa pysty pyörittämään ilman tuota välttämätöntä hyödykettä.
Jos Luoja suo, olen palaamassa kotiin Hämeenlinnaan perjantaina. Lauantaina täytyy vielä rientää Mikko Vähä-Lassilan läksiäisiin Raisioon, mutta sen jälkeen lienee parin päivän lepo paikallaan. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet muistaa tätä matkaa esirukouksin. Palataan taas asiaan lähitulevaisuudessa.
22.9.09
Terveiset reissun päältä
Viime lauantaina läksin ajelemaan kohti pohjoista. Nyt takana on jo jokunen tilaisuus ja edessä vielä enemmän. Sen pitemmittä puheitta täytyy kertoa, että tänään oli mielenkiintoinen aamupäivä Kuusamossa. Saimme olla pitämässä luentoa Ka-työstä paikallisille sosiaaliviranomaisille ja lääkäreille.
He vaikuttivat olevan aidosti kiinnostuneita meidän työstämme ja tekivät paljon kysymyksiä, joihin toivon mukaan pystyimme vastamaan tyydyttävästi. Eräs sosiaalivirkailija kertoi edellisessä työpaikassa lähettäneensä kolme ihmistä Kan-hoitoon. Heistä kaksi oli löytänyt pysyvän avun ja yksi oli lähtenyt kävelemään kesken hoidon. Hänelle ei kristillisyys ollut sopinut. Tällä ihmisellä oli työstämme pelkästään hyvää sanottavaa.
Iltapäivällä oli samantyylinen tilaisuus Posiolla ja sen jälkeen vuorossa on vielä iltatilaisuus paikallisessa Helluntaiseurakunnassa. Iltapäivän tilaisuudessa Posiolla kerroimme samoista asioista kuin aiemmin päivällä Kuusamossa ja vastaanotto oli tälläkin kertaa erinomainen. Kunnissa ollaan selkeästi kiinnostuneita päihteiden kanssa taistelevien auttamisesta. Sain sen vaikutelman, että ihmisiä haluttaisiin ohjata hoitoon enemmänkin, mutta suurimpana esteenä heidän mukaansa on oman tahdon puute. Halutaan mieluummin juoda. Onhan totta, ettei sellaista ihmistä kannata väkisin ohjata hoitoon.
Jos joku ihmettelee, kuinka Nieminen puhuu meistä, vaikka kertoo lähteensä yksin reissuun, täytyy kertoa, että nyt olen reissussa Liukkosen Oivan kanssa. Oiva on Meltauksen Kan-kodin vastaava ja hän on hoitanut tämän kiertueen ohjelman. Löysää aikaa ei liiemmin ole, mutta ainakin vielä näin alussa intoa riittää. Koitan palata asiaan vielä matkan aikana.
Teiltä kaikilta pyydän esirukouksia matkamme onnistumisen puolesta. Toivon mukaan löydämme täältä runsaasti uusia lähimmäisiä.
Tässä ajatuksia puolen vuoden toiminnajohtajuuden jälkeen:
18.9.09
Reilu viikko sitten tuli täyteen puoli vuotta Kan ry:n toiminnanjohtajana, joten ajattelin kirjoittaa muutaman lauseen menneestä ajasta. Huomaan samalla olleeni kovin optimistinen luvatessani kirjoittaa tähän palstalle parin viikon välein. En edes uskalla luvata parantaa tapojani tässä suhteessa, mutta palaan asiaan niin usein kuin mahdollista.
Täytyy myöntää, että ottaessani vastaan tämän tehtävän, en tiennyt mitä kaikkea työ toisi tullessaan. Oli vähän samanlainen olotila, kuin aikoinaan mennessäni Tansaniaan. Siellä eräs saarnamies ilmoitti, että hänellä on minulle sanoma Herralta. Minä läksin tapaamaan tuota miestä suurin odotuksin. Hän alkoi rukoilla puolestani, nosti kätensä päälleni ja sanoi: Jumala tahtoo sanoa, että olet menossa suureen tuntemattomaan. Sanoin sille kaverille, että sen minä kyllä tiesin ilman profetoimistakin. Kyllä minä Kannille tullessani astuin suureen tuntemattomaan, ja kaikenlaista tähän aikaan on mahtunut.
Puolessa vuodessa ennättää tapahtua uskomattoman paljon asioita. Mukaan mahtuu sellaisia, joille ei ole voinut mitään. Kukaan ei puoli vuotta sitten osannut ennustaa kuinka syvä taloudellisesta lamasta tulee ja miten se vaikuttaa meidän työhömme. Lopullista vastausta ei vieläkään tiedetä, mutta nyt näyttää siltä, että maailmalla olisi aallonpohja jo saavutettu. Suomen kuntatalous, josta puolestaan kotiemme talous on riippuvainen, on vielä kokonaan avoinna. Tuskin ensi vuodesta kuitenkaan tulee kuluvaa vuotta parempaa, ja siihen meidän kaikkien on syytä varautua.
Töitä on joka tapauksessa paiskittu voimien mukaan ja paljon on ollut myös ilonaiheita. Kaikkein parasta koko ajassa Kan ry:ssä ovat ehdottomasti olleet ihmiset. Olen pikku hiljaa päässyt tutustumaan lähes kaikkiin yhdistyksen palveluksessa oleviin liki puoleensataan henkilöön ja sen lisäksi olen saanut tavata lukemattoman määrän muita mielenkiintoisia ihmisiä. Kiitos teille kaikille, että olette hyväksyneet minut toiminnanjohtajaksi ja työtoveriksi. Ilahduttavaa on ollut myös huomata, että tehty työ ei ole mennyt hukkaan ja silloin kun on ollut oikein vaikeaa, on apua saatu ylhäältä.
Muistan kuinka eräässä kodissa oltiin taannoin tosi ahtaalla. Talo oli tyhjä, eikä asiakkaita näyttänyt ilmaantuvan millään ilveellä. Aloimme kaikki yhdessä rukoilla ja pian koti oli täynnä, ja tulijoita olisi ollut kohta jo enemmän, mitä pystyttiin ottamaan vastaan. Tämä ei ole ainoa tapaus. Samankaltaisia konkreettisia rukousvastauksia on tullut muitakin ja näitä pieniä Jumalan ihmeitä tapahtuu varmasti myös tästä eteenpäin.
Kiperissä tilanteissa on tähän asti hyvin usein käynyt niin, että Jumala on puuttunut asioihin viime hetkellä. Juuri kun alkaa näyttää siltä, että joku koti on pakko sulkea asiakaspulan vuoksi, alkaa ihmisiä jostain ilmestyä. Pariin otteeseen olemme viime hetkellä välttyneet lomautuksilta. Valitettavasti tällä hetkellä ainakin yhden kodin kohdalla tilanne on aika synkkä.
En jaksa tosissani uskoa, että tämä Kan työ on pidemmän päälle mitään nuoralla tanssia. Eihän se voi olla, koska se on rakennettu tukevasti Kristus-kalliolle. Luullakseni tällainen jatkuvassa niukkuudessa eläminen kuuluu tämän työn luonteeseen. Jumala ei halua päästää meitä liian helpolla. Meillä ei ole satojen tuhansien eurojen vararahastoa, jonka avulla pystyisimme aina selviämään kiperien paikkojen yli.
Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää, että kovin pahakseni en pistäisi, vaikka joskus saisimme elää talouden puolesta vähän väljemmin. Se säästäisi kummasti voimia muuhun tärkeämpään työhön. Paljon täytyy vielä tehdä töitä, että saataisiin kotien tilanteet tasapainotettua niin, ettei kaikilla olisi jatkuvasti talous mielessä. Tilanne on hyvin raskas myös kotien vastaaville ja koko henkilöstölle.
Tätä kirjoitettaessa on edessä parin viikon matka Lappiin. Se ei ole mikään ruskaressu siinä mielessä, että lomailuun ei juuri jää aikaa. Erilaisia tilaisuuksia on lähes joka päivä ja parhaina useampia. Se ei kuitenkaan ole pelkkä työvelvollisuus. Lähden sinne ilolla tapaamaan vanhoja tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin.
Syksyn Kan-päivillä polkaisimme käyntiin koko ensi vuoden jatkuvan kampanjan, jossa haluamme haastaa kaikki ihmiset lähimmäisyyteen. Otatko sinä haasteen vastaan? Kuka on sinun lähimmäisesi, oletko lähimmäinen?
Jukka Nieminen